Sivut

Hae tästä blogista

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Raahen uistelutreffit

Raahen ensimmäiset uistelutreffit vietettiin tuulisessa, mutta aurinkoisessa kelissä. Myöhäisestä ilmoitusajankohdasta ja kelin nippanappa kalastuksen sallivasta tuulesta johtuen (ilmeisesti) osallistujajoukko jäi viiteen innokkaaseen venekuntaan, jotka tulivat Iso-Kraaselin saareen. Tämän lisäksi myöhemmin pari muuta venekuntaa ainakin kävivät vähän kuin hollilla, että lähteäkkö. Myös halukkaita olisi ollut, jos aikataulu vain olisi sopinut. Huomionarvoista paikalle tulleista Tuomo Karjalaisen venekuntaan kuului koko perhe, eli vaimo sekä 2- ja 3-vuotiaat lapset, jotka ovat jo innokkaita uistelijoita. Lisäksi Kyröläisen venekuntaan kuului naispuolinen uistelija.

Iso-Kraaselissa tavattiin. Paljon jäi laituria vielä käyttämättä.

Iso-Kraaselissa kokoonnuimme ensin kartan ääreen, jossa venekunta Sippala-Seppänen kertoivat omia ottialueitaan ja lisäksi vähän jokainen kertoi omia kokemuksiaan lohenpyyntipaikoistaan ja ottipisteistään. Ihailtavaa avoimuutta ja tätähän sitä on ajettu vuosien varrella eteenpäin, että tähän päästään.

"Tässä on hyvä alue, josta on tullut kalaa". Avoimuutta parhaimmillaan...

Puoli 11 aikoihin lähdettiin jonossa kohti Karjulasta luoteelle menevää uraa. Ainoastaan Pyyn Petri oli letkasta poissa, kun hän kävi hakemassa vielä kalakaverin kyytiinsä ennen lähtöä. Ajoimme Karjulan ohitse jonkin matkaa, jonka jälkeen Sippalan venekunta katsoi veden näkösyvyyttä. Vielä vähän matkaa jatkettiin ja kun ei paras mahdollinen, mutta riittävän puhdas vesi löytyi, aloitettiin kalastus. Eli sen verran tuosta veden puhtaudesta, Jarmolla ja Ristolla on keltaiseksi maalattu takilankuula kolmen metrin narussa veneen vierellä koko ajan ja, kun kuula näkyy, on vesi riittävän kirkasta. Nyt veden tarkistuksen jälkeen, porukka levesi alueelle, mutta riittävän lähelle toisiaan kuitenkin, ja aloitettiin uistelu.


Team Aura ja taustalla Tuomo Karjalaisen venekunta

Sippala-Seppänen -venekunta

Kalustot saatiin veteen ja kun noin kolme varttia aloituksesta oli kulunut, tuli meidän veneeseen tärppi, josta vhf:llä muille ilmoitimme. Kanssani mukana ollut Matti Kuusiniemi alkoi väsyttämään ja tovin päästä oli kala veneessä. Katsoimme, että kala on pyöreä, joten se otettiin. Mittaa lohella oli 93 cm, mutta puntarin ollessa rikki, ei painoa saatu. Hyvin oli alkanut kalastus. Pyörähdimme vähän ajan kuluttua takaisin ottipisteeseen, jossa myös muut olivat pyörähtäneet. Nyt kuitenkin oli hiljaista, joten siirryimme vähän ulommaksi Sippalan venekunnan perässä kohti luodetta, penkalle.

Penkkaa lähdimme ajamaan alaspäin ja vesi alkoi kylmenemään kahdeksasta kuuden asteen pintaan, teimme päätöksen, että lähdemme takaisin tuonne vähän lämpimämpään veteen. Pääsimme jälleen tuohon ottipisteen lähelle, ja kun olin keulassa aloittamassa lepoani, otti kala kiinni. Tällä kertaa minä väsytin ja, kun kala tuli monen kelauksen ja taas kalan siiman viennin jälkeen veneen viereen, totesimme, että tämä on kyllä niin laiha kala, että se on talvikko, vaikka virkku ja kirkas olikin. Laskimme lohen takaisin ja iloksemme se lähtikin vauhdikkaasti potkaisten matkaan. Samoihin aikoihin ilmoitti Aura, eli Kyröläisten venekunta, että heillä on kala kiinni. Tästä menikin sitten toista tuntia, eikä lohi ollut tullut vielä veneeseen, vaikka sitä useampaan kerran kysyttiin tuona aikana. Loppujen lopuksi tässä kävi ikävästi, että toista tunnin kuluttua lohi pääsi karkaamaan ilman mitään erityistä syytä, koukku vaan irtosi. Tässä on Reijon kertomus tapahtuneesta:

"Kille ajoi, Mari  ja Jani nukkui, itse justiisa nukahtamasa. Vaimea räikän pärinä alkoi 18:20. Jaa, taitaa olla talvikko, sen verran sievästi veti alussa. Plaanarista toiseksi ulommainen, 25 grammaa painoa, uistin Tiura 81M. Mari komennettiin väsytys hommiin.Janin kans otettiin oikean puolen takila pois odotellessa. 20 minuutin väsytyksen jälkeen rupes mieli muuttumaan talvikon suhteen. Veipä se yhden uistimenkin mennessään plaanarista välillä. 40 minuuttia Mari tappeli kalan kanssa, eikä oikeen ollut lohella haluja tulla veneeseen. Kerran nähtiin Marin väsytyksen aikana kalan pyrstö aika kaukana. Päätettiin vaihtaa väsyttäjää välillä. Mari rupes huiliin, Jani haavisa ja itse kalan kans tappeleen. Kalalla vielä virtaa melko reilusti. 60 minuutin väännön jälkeen saatiin paino näkösälle tietenkin oli vielä yks uistin sykkyrällä painon ja siiman ympärillä, siitä kuitenki selvittiin. Kalaa vedettiin jo 10 metrin päähän veneestä, siihen pieni hyppy ja 30 metriä taas ulos. Ei muutako uutta yritystä veneen viereen. Kala jälleen erimieltä, 25 metristä täyttä vetoa ja kala irti. Väsytys kesti 72 minuuttia. Hyvä vääntö siinä käytiin, mutta tälläkertaa luonto vei voiton. Lohen paino jäi arvoitukseksi, pyrstön ja pienen hypyn perusteella ei kala ollut mikään jättiläinen."

Talvikko, joka laskettiin takaisin
Tämän jälkeen kerättiin kamat ylös ja lähdettiin kohti Iso-Kraaselia. Matka kestikin yllättävän kauan, kun tuuli oli jälleen vähän noussut ja aalto kasvanut. Mutta suunta oli onneksemme myötäinen, joten matka eteni vähän joutuisammin kuin vastaiseen. Kraaselissa olikin vielä muut venekunnat, Tuomo Karjalaisen venekuntaa lukuunottamatta. Karjalaisen venekunta oli myös käynyt Kraaselissa ja heillä oli ollut mukanaan 60 senttinen lohi.

Menimme nuotiolle poriseen lohenuistelusta, mutta myös kaikesta uistelusta. Mutta jokatapauksessa teimme päätöksen, että ensi vuonna sovitaan päivä/päivät aiemmin, että ehtii sopia aikataulut ja mahdollisesti treffit olisivat kaksi päiväiset. Vuokraamme porukalla luotsiaseman ja siihen kuuluvan saunan, niin siinähän se kalamiesten ilta menee mukavasti, kun kalapäivän päälle käydään saunomassa ja vähän ihmetellään takan ja/tai nuotion ääressä. Majoituskapasiteettiakin tuossa on ihan mukavasti.

Kiitoksia kaikille osallistujille, oli mukava päivä ja myöskin antoisaa kuulla uistelujuttuja ja ottialueita. Toivottavasti jokaiselle jäi jotain takataskuun, toivottavasti ainakin lisäsi vähän intoa. Ja ensi vuonna sitten isommalla porukalla mukaan, tehdään tästä jokavuotinen, iloinen tapahtuma.

Niin, ja tuo saamamme lohi oli sitten loppujen lopuksi kuitenkin talvikko, ja nyt harmittaa, että se tuli papitettua. Kuten Sippalan Jarmolle kerroin, pitäisi varmaan kohta saada se pyöreä lohi taas näkösälle, niin oppisi tunnistamaan paremmin.

1 kommentti:

  1. jouduttiin menemään aiemmin kotiin kun lapsilta loppui vaatteet kun yrjösivät kaikki.lohi saatiin 60cm 2.1kg ja yksi talvikko karkasi onneksi ihan itse.

    VastaaPoista